Kummitustarinoiden jäljillä aidoilla tapahtumapaikoilla

Lontoossa sijaitseva The Ten Bells -pubi on muuttunut yllättävän vähän sitten perustamisensa, vuoden 1752 jälkeen! Sisustus henkii vanhaa Lontoota, aivan kuin matkustaisit aikakoneella menneisyyteen. Pubi sijaitsee Itä-Lontoossa Commercial Streetin ja Fournier Streetin kulmassa, ja on yhdistetty myös samalla alueella kauhua herättäneeseen tappajaan, Viiltäjä-Jackiin.

Eräänä marraskuisena iltana vuonna 1888 nuori ja kaunis Mary Kelly lähti The Ten Bellsista. Hän löytyi seuraavana aamuna kuolleena sängystään, kun vuokraisäntä tuli perimään rästissä olevaa vuokraansa. Uskotaan, että Mary tapasi murhaajansa erään kirkon tuntumassa vain minuutin päässä pubista. Murhattu Mary löytyi vain päivä sen jälkeen kun Annie Chapmanin eloton ruumis oltiin havaittu The Ten Bells -pubin takana kulkevalta Hanbury Streetilta. Myös Chapman oli murhattu illanviettonsa päätteksi, pubista poistuessaan.

Chapmanin uskotaan kummittelevan pubissa, jossa hänet on nähty istuvan samassa paikassa kuin murhailtanaan. On myös mahdollista, että itse Viiltäjä-Jack istui The Ten Bellsissa, vaikka väitettä ei pystytäkään todistamaan, sillä emme varmuudella tiedä kuka sarjamurhaaja oli. The Ten Bells Pubi toimikin 1970-luvulta lähtien noin 12 vuoden ajan nimellä The Jack the Ripper, sillä sen kävijämäärää haluttiin kasvattaa vetoavan nimen avulla.

Viiltäjä-Jack ei ole suinkaan ainoa pelottava tarina, joka The Ten Bells -pubiin liittyy. 1990-luvulla pubin yläkerrassa asunut henkilökunta kertoi toistuvasti nähneensä viktoriaanisiin vaatteisiin pukeutuneen mieshahmon. Usein he heräilivät keskellä aamuyötä vain huomatakseen, että vanhan miehen haamu nukkui sängyssä heidän vieressään! Vielä nykypäivänäkin pubin asiakkaat kertovat nähneensä miehen pubissa. Haamun uskotaan olevan yksi pubin vuokraisännistä, joka joutui murhan uhriksi.

Kerran meedio tuotiin pubiin tuomaan selvyyttä yliluonnollisiin ilmiöihin. Kun meedio saapui erään yläkerran huoneen eteen, hän kieltäytyi ottamasta enää askeltakaan. Hän aisti, että huoneessa oli tapahtunut jotain kammottavaa ja oli lähes varma, että pieni vauva oli murhattu huoneessa 1800-luvulla. Muutamaa vuotta myöhemmin Viiltäjä-Jackiin erikoistunut tutkija vieraili The Ten Bellsissa. Kun hän tutustui pubin yläkertaan, löytyi meediota pelästyttäneestä huoneesta veitsellä viillettyjä viktoriaanista tyyliä mukailevia vauvanvaatteita. Vesitankin takaa piilossa olleet vaatteet olivat ajan kuluessa homehtuneet. Niin henkilökunta, omistajat kuin kiinteistön vuokraisännätkin ovat todistaneet selittämättömiä tuulenpuuskia ja liikkuvia esineitä pubissa.

Jos liikut Tallinnan kaduilla öiseen aikaan, erityisesti Lasnamäen ja meren välillä, saatat joutua miellyttävään kohtaamiseen paikallisen ritarin ja hänen valkean hevosensa kanssa – älä pelästy, he ovat tietenkin aaveita! Ritari on aina kohtelias ja pysähtyy ohikulkijoiden kohdalla. Hänellä on satulansa takana nahkoja, joita hän kaupittelee. Useat eivät ole kiinnostuneita löyhkäävistä nahoista ja jatkavat matkaansa. Jos kuitenkin pohdit nahan ostamista ja kysyt ritarilta, millaisia nahkoja hän myy, hänen vastauksensa saa sinut varmasti muuttamaan ostoaikeesi. Ritari nimittäin kaupittelee sotaretkillään surmaamiensa vihollisten selkänahkoja!

Usein kysyjät juoksevat pakoon kuultuaan ritarin vastauksen, mutta kerran eräs utelias kysyi ritarilta nahan hintaa. Ritari vastasi haluavansa vain rauhaa ja pääsevänsä eroon nahoista. Kysyjä oli iloinen kuullessaan tämän, mutta paljastui että hän oli itse paholainen ja otti ritarin hevosineen ja nahkoineen mukaansa helvettiin. Perillä ritaria odottivat kaikki hänen surmaamansa viholliset, jotka repivät joka yö ritarin selkänahan irti. Toisinaan paholainen päästää ritarin ratsastamaan Tallinnan kaduille valkoisella hevosellaan kaupittelemaan nahkoja. Jos ritari löytää niille ostajan, ottaa tämä ritarin paikan helvetissä.

Montpellierin kukkula, tai toiselta nimeltään The Hellfire Club, on kaunis paikka, josta löytyy polkuja ja hienoja näkymiä Dublinin kaupunkiin. Se sijaitsee noin 30 minuutin päässä Dublinin keskustasta. Viikonloppuisin kukkulalla käyskentele kaupunkielämää karkuun lähteneitä kävelijöitä ja vapaana juoksentelevia koiria. Alun perin Montpellierin kukkulan päällä sijaitsi ikiaikainen juoksuhauta, jonka päällä lepäsi kivikasa. Hauta kuitenkin tuhottiin vuonna 1725 yhden Irlannin rikkaimman miehen William Conollyn toimesta, kun hän halusi rakentaa paikalle metsästysmajan. Joitakin vuosia myöhemmin tuuli repi majan katon irti, ja huhut loukkaantuneiden henkien kostosta alkoivat levitä.

Conollyn kuoltua metsästysmajan osti moraalittomasta ja irstaasta käytöksestään kuulu The Irish Hellfire Club, jota johti mustan magian harjoittamisesta tunnettu Richard Parsons. Parhaiten tunnetun tarinan mukaan eräs vierailija saapui pelaamaan korttia klubin tapaamiseen kukkulan majalle. Kun yksi pelaajista tiputti kortin lattialle, vierailija kumartui nostamaan sen ja näki kortin tiputtaneella pelaajalla pukinsorkat jalkojen tilalla. Toisen legendan mukaan nuorta maanviljelijää kiinnosti, mitä klubin jäsenet tekivät tapaamisissaan. Hän saapui kukkulalle ja tuli kutsutuksi mukaan tapaamiseen. Seuraavana aamuna nuori mies löydettiin tärisemässä kauhistuneena. Tarinan mukaan hän menetti puhekykynsä loppuelämäkseen eikä muistanut edes omaa nimeään.

Kolmannen tarinan mukaan eräs nuori mies lähti tutkimaan klubin touhuja kukkulalle, mutta hänet löydettiin kuolleena seuraavana päivänä. Pojan isäntä ja paikallinen pappi lähtivät kukkulalle selvittämään pojan kuolemaa. Saapuessaan paikalle he näkevät juhla-aterian ja valtavan kokoisen mustan kissan vaanimassa majassa. Kissan korvat olivat sarvenmuotoiset. Papilla oli pyhää vettä mukanaan ja hän yritti manausta, mutta se repi kissahirviön kahtia. Hetkeä myöhemmin ulkopuolella odottava isäntä löytyi makaamassa maasta kynsien raatelemana. Nykyään The Hellfire Club on hylätty ja sen jäännökset ovat palaneet maan tasalle. Paikka pelottaa jopa nykyajan aaveenetsijöitä, ja irlantilainen alalla toimiva ryhmä on kieltäytynyt ikinä palaamasta Montpellierin kukkulalle, sillä ensimmäisellä vierailulla he tunsivat kerrassaan kammottavan oloista energiaa ympärillään

Kauppa käy päivisin Campo de’ Fiorin aukiolla Roomassa, kun vihannekset, hedelmät ja kukat vaihtavat omistajaansa. Iltaisin aukio täyttyy juhlimaan saapuneesta väestä, ympäröiväthän useat ravintolat ja pubit Campo de’ Fioria. Juhlahumussa aukiolla saattaa luulla näkevänsä näkyjä, sillä kerrotaan että Campo de’ Fiorilla kujeskelee aaveita. Tunnetuin heistä lienee aukiolla 17.2.1600 elävältä poltettu filosofi Giordano Bruno, jota esittävä patsas seisoo aukion keskellä.

Bruno kannatti näkemystä aurinkokeskeisestä maailmankaikkeudesta, ja hänet tuomittiin kuolemaan väitetyn harhaoppisuuden tähden. Osa roomalaisista pelkää liikkua aukiolla erityisesti filosofin kuoleman vuosipäivän yönä, jolloin hänen haamunsa on nähty kulkevan aukion poikki. Bruno ei välttämättä ole Campo de’ Fiorin ainoa aave. Aukio oli aikoinaan mestauspaikka, jossa teloitettiin muun muassa rikollisena pidettyjä ihmisiä. On mahdollista, että muidenkin teloitettujen henkiä on jäänyt aukiolle vaeltamaan karmivan menneisyyden takaa.

​​Klosterstraßella sijaitseva fransiskaaniluostarin rauniot ovat Berliinin vanhimpia suojeltuja rakennuksia. Legendan mukaan luostaria yksi 1300-luvulla asuttanut asukas oli Friar Roderich -niminen munkki. Munkin kerrotaan jatkuvasti aloittaneen tappeluita ja muurauttaneen oman poikansa luostarin seinään silkkaa pahansuopuuttaan. Hänen kerrotaan kummittelevan luostarin raunioilla vielä tänäkin päivänä vanhojen syntiensä tähden.

Tower of London on nähnyt muuriensa sisällä tapahtuvan niin petoksia, murhia kuin teloituksia. Linnaa rakennettiin 1000-luvulta asti vahvistamaan Englannin kuninkaan valtaa, ja se on palvellut muun muassa linnoituksena, linnana ja vankilana.

Tower of London on toiminut tapahtumapaikkana peräti kolmen Englannin kuningattaren teloituksissa. Niin Anna Boleyn, Katariina Howard kuin Lady Jane Greykin menettivät henkensä linnassa. Uskotaan myös, että kuningasisänsä kuoleman jälkeen linnoitukseen vangitut nuoret prinssit murhattiin heidän valtaan nousseen enonsa käskystä. Ei ole ihme, että Tower of Londonia pidetään paikkana, jossa tavataan ehkä eniten kummituksia koko Britanniassa.

Väitettyjen kummitusten joukkoon mahtuu ainakin 13 kuuluisaa haamua, joista kuningatar Anna Boleyn lienee tunnetuin. Englannin kuningas Henrik VIII:n toimesta väitetyn aviorikoksen vuoksi teloitettu Boleynin on kerrottu kummittelevan teloituspaikallaan Tower Greenissä. Lisäksi Annan on nähty vaeltelevan linnan käytävillä ja St. Peter ad Vinculassa, jonne hänet on haudattu. Vain yhdeksän päivää hallinneen Lady Jane Greyn teloituksen määräsi kuningattareksi noussut Maria Verinen. Myös Greyn mies teloitettiin, mutta kuningatar on nähty kummittelemassa yksinäisenä hahmona Tower of Londonissa. Hänen miehensä lordi Guildford Dudleyn aave sen sijaan harhailee  Beauchamp Towerissa, jonka sellissä hän istuu itkemässä yömyöhään asti. Uskotaan, että sellin seinään raapustettu sana Jane on lordin itsensä kirjoittama ennen hänen teloitustaan.

Vuonna 1674 linnoituksesta löydettiin portaiden alta kahden pojan jäännökset. Yleisesti uskotaan, että ne kuuluvat setänsä Rikhard III:n vangituttamille ja oletetusti murhauttamille nuorille prinsseille Edvard V:lle ja Rikhard Shrewsburylaiselle. Nuorien prinssien on nähty kulkevan käsi kädessä linnoituksen White Towerissa yöasut päällään. Heidät on myös nähty leikkimässä linnoituksen muureilla ja eräät ovat väittäneet kuulleensa lapsen kikatusta linnassa.

Muista kuninkaallisista aaveista Tower of Londonia asuttaa Henrik VI, jonka oli tarkoitus periä sekä Englannin että Ranskan kruunut, kunnes hänet puukotettiin kuoliaaksi ollessaan rukoilemassa Wakefield Towerissa, jossa hänen aaveensa ilmestyy yleensä puolenyön viime hetkillä. Jos kummitustarinat kiehtovat, niin visiitti Tower of Londonissa saatat törmätä moniin heistä ja samalla voit oppia paljon linnoituksen mielenkiintoisesta historiasta.

Edinburghin Vanhankaupungin sydämeen vuonna 1620 perustettu Greyfriars Kirkyard -hautausmaa on paitsi kaunis mutta myös suosittu käyntikohde. Sanotaan, että Edinburghissa kummittelee useassa paikkaa, joten vanha hautausmaakaan ei ole poikkeus. Lisäksi se on jopa luonnollisin paikka nähdä kummituksia, makaavathan edesmenneiden ruumiit viimeisissä leposijoissaan mullan alla.

Jos tarinoihin on uskominen, ilmeisesti kaikkien henget eivät kuitenkaan ole saavuttaneet rauhaa. Yksi heistä on armottomana tuomarina tunnettu George Mackenzie, joka johti presbyteerien oikeudenkäyntejä 1870-luvulla. Presbyteerit olivat vedonneet kuninkaaseen saada harjoittaa uskontoaan vapaasti. Tuomari oli kuitenkin antoi ankaran rangaistuksen estääkseen kruunua vastaan nousseen vastarinnan. Hän vangitsi kuukausiksi 1 200 presbyteeria Greyfriars Kirkyardin viereiselle pellolle odottamaan oikeudenkäyntiä ilman suojaa ja riittävää ruokaa.

Menettelyä on usein kutsuttu maailman ensimmäiseksi keskitysleiriksi. Lopulta monet vangeista teloitettiin ja satoja kuoli kaltoinkohtelun seurauksena. Oli kuin kohtalon ivaa, että George Mackenzie haudattiin Greyfriarsiin aivan kulman taakse presbyteerien vankipaikasta. Hänen henkensä uskotaan elävän edelleen haustausmaalla, ja sen on kerrottu hyökänneen ihmisten kimppuun. Hyökkäykset alkoivat vuonna 1999, kun koditon mies murtautui Mackenzien hautaholviin ja joidenkin uskomusten mukaan päästi pahan hengen valloilleen. Siitä lähtien joidenkin haustausmaalla vierailijoiden kerrotaan lähteneen paikasta mustelmien, puremajälkien, naarmujen ja palovammojen kera. Henkeä on yritetty manata pois kahdesti, mutta yritykset ovat epäonnistuneet. Toinen manaajista kuoli sydänkohtaukseen viikko manausyrityksen jälkeen.

Ristien mäki on mysteerinen nähtävyys, joka tunnettu noin 100 000 kukkulalle pystytetystä rististä. Nähtävyys sijaitsee lähellä Liettuan neljänneksi suurinta kaupunkia Šiauliaita. Ei ole olemassa varmaa tietoa, mistä ristien pystyttäminen kukkulalle on saanut alkunsa.

Paikallisten kansantarinoiden mukaan kukkulaa koristi aikoinaan kirkko, joka tuhoutui kaikkine sisällä olleine ihmisineen rajussa myrskyssä, salaman iskiessä. Paikallisten mukaan aamun sarastaessa voi nähdä munkkisaattueen kulkevan kukkulan juurella. Toinen legenda taas kertoo, että kukkulan paikalla seisoi 1300-luvulla linna, jota miehittivät pakanalliset samogiittiparonit. Saman vuosisadan puolivälin tietämillä linna olisi legendan mukaan tuhoutunut katolisen kalparitariston hyökkäyksen seurauksena. Taistelusta selvinneet samogiitit keräsivät kuolleiden toveriensa ruumiit haudattavaksi suureen kasaan, josta nykyinen kukkula muodostuu. Sanotaan, että kaatuneiden pakanoiden sielut kummittelevat Ristien mäellä yöaikaan.

Tunnetuin tarina Ristien kukkulan synnystä kertoo epätoivoisesta isästä, jonka tytär sairastui vakavasti. Kun tytär makasi kuolinvuoteellaan, sai isä näyn, jossa neuvottiin rakentamaan puuristin ja asettamaan sen läheiselle kukkulalle. Jos isä seuraisi ohjeita, hänen tyttärensä parantuisi. Mies kiirehti kukkulalle risti mukanaan. Kun hän palasi kotiin, parantunut tytär tervehti isäänsä ovelta. Siitä lähtien ihmiset ovat jättäneet ristejä kukkulalle toivoen että heidän rukouksiinsa vastataan.

Kaikki ristit eivät kuitenkaan symbolisoi ihmisten rukouksia, vaan on pystytetty vastustamaan neuvostovallan aikaista yritystä hävittää uskonto Liettuasta. Neuvostoliitto yritti tasoittaa kukkulan useaan otteeseen, ja kukkulaa raivattiin traktorilla ja se poltettiin. Kuitenkin yömyöhään imiset palasivat kukkalalle pystyttämän ristejään hiljaisena vastalauseena neuvostovallalle.

Vanhan kansantarinan mukaan Virossa Haapsalun linnankirkossa pystyy näkemään Valkean Neidon eli Valge Daamin aaveen. Legendan mukaan eräs tuomioherra rakastui neitoon ja toi hänet linnaan asumaan kuoripojaksi pukeutuneena, jotta rakastavaiset voisivat viettää aikaa yhdessä. Lopulta salainen suhde paljastui ja neito muurattiin elävältä linnanmuuriin hänen murheen murtamien läheistensä katsellessa kirkon ikkunasta tuomion toteuttamista. Tuomioherra puolestaan teljettiin vankityrmään, jonne hänet jätettiin nääntymään hengiltä.

Väitetään, että Valkea neito ilmestyy ikkunaan elokuisen täydenkuun aikaan, jossa hän seisoo hiljaa ja  liikkumattomana, sillä ei ole saanut rauhaa sielulleen ja haluaa kertoa tarinaa kuolemattomasta rakkaudesta. Jos astuu sisälle kirkkoon, ei haamua kuitenkaan näe. Legenda on kuitenkin todistettu vääräksi, sillä kirkon muureihin ei todellisuudessa ole muurattu ketään ja näyn on selitetty syntyvän valon osuessa tietyssä kulmassa ikkunaan. Lisäksi keskiajalla kirkko ei ollut niin ehdoton rakastajien suhteen kuin se oli myöhemmin, ja tuohon aikaan ei ollut lainkaan kummallista, jos papilla oli maallinen rakastajatar.

Tosiasiat eivät vähennä tarinan kiehtovuutta, ja Haapsulussa vietetäänkin joka elokuussa Viron kuuluisimman kummituksen mukaan nimettyjä Valkean Daamin päiviä. Silloin Haapsalussa nähdään niin konsertteja, esityksiä, näyttelyjä kuin juhliakin. Vierailijat saapuvat nauttimaan juhlahumusta, mutta myös näkemään vilauksen Valkeasta Neidosta.