Perhematka Pärnun kylpylähotelli Terviise Paradiisiin

Se torstaipäivä ei tahtonut loppua ollenkaan.

Se torstaipäivä ei tahtonut loppua ollenkaan. Olimme lähdössä iltapäivällä kolmen aikoihin ajamaan autolla kohti Helsingin Länsisatamaa ja M/S Baltic Queen-laivaa. Lopulta se hetki koitti ja odottamamme Ikaalisten Matkatoimiston matka pääsi alkamaan. Emme olleet ennen ajaneet autoa laivaan ja jo se oli kokemus kaikille meille kolmelle matkaan lähtijälle. Tuntui kun olisimme ajaneet auton laivan peräkonttiin, jättäneet sen sinne ja jatkaneet kulkua kohti laivan isompia tiloja.

Laivamatkat ovat lapselle aina jotain suurempaa. Sen ilon näkee lapsen liikkeestä. Jokainen askel on merkitsevä ja jokainen askel tuntuu jäävän muistiin. Pieni asia. Suuri ilo.

Laivamatkat ovat lapselle aina jotain suurempaa. Sen ilon näkee lapsen liikkeestä. Jokainen askel on merkitsevä ja jokainen askel tuntuu jäävän muistiin. Pieni asia. Suuri ilo. Niin kuin elämässä muutenkin. Kaupoissa tyttäreni hypisteli pehmoleluja, vaimo suklaapatukoita ja minä toimin kamelina, kantaen kaikkea naisväen irtosälää. Kolmen tunnin kuluttua laiva ankkuroi Tallinnaan.

Auto pois laivan peräkontista. Tallinnan läpi kohti tietä, joka veisi Pärnuun, tuohon lähinaapurin etelänmatkakohteeseen. Suora tie vei kohti määränpäätä. Ilta tummeni matkan aikana yöksi. Väsymys painoi jo takapenkkiläistä. Vapaus tuntui pikkuvarpaassa asti.

Pienellä hapuilulla löysimme hotellin. Kylpylähotelli Terviise Paradiis näytti ulospäin risteilyalukselta. Vastaanotossa kaikki sujui hyvin. Huone oli valmiina, vaikka kello oli jo yli puolenyön. Matkatoimiston järjestelyt toimivat moitteetta. Avain huoneen lukkoon, ovi auki, verhot pois maiseman tieltä ja unet karkasivat silmäluomista. Taivaallinen merinäköala suoraan huoneeseen. Lapsen ilo. Aikuisten ilo. Väsyneellä, mutta onnellisella mielellä hyvien sänkyjen nukuttamaksi.

Mikään ei voita hotelliaamiaisia. Se on vain täydellinen alku päivälle.

Silmät nopeasti auki. Aurinko ja meri kurkistivat ikkunan takana. Meri vaahtosi tuulen iskuista. Hissillä ensimmäiselle aamupalalle. Se ei pettänyt. Mikään ei voita hotelliaamiaisia. Se on vain täydellinen alku päivälle. Pieni kävelymatka meren rannalle. Hieman liikaa tuulta, mutta mitäpä siitä. Hotellissa on kylpylä. Hotellin aamutakit päälle. Hissillä ykköseen. Vaimo ja tytär omalle puolelleen, minä omalle. Höyrysaunaa vartti ja uima-altaille ilman aikataulua. Voiko aamupäivää enää rennommin viettää?

Hotellin pihassa taksi. Taksissa kuski. Kuski kuljetti Pärnun keskustaan. Kaunis pieni kaupunki. Lounas jossakin kadun varrella. Aurinko lämmitti, koska rakennukset estivät tuulen. Kesän tuntua, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Aika pysähdyksissä. Vapaus tuntui pikkuvarpaassa asti.

Hotellin parvekkeelle. Siellä taas sama meri. Hieman tyyntyneenä. Parvekkeella kuuma. Kylmää limonadia. Auringonottamista. Nenä paloi. Siitä lähti illemmalla nahka. Oli kuin olisi vielä etelämmässä. Parvekkeelta suoraan kylpytakkiin ja suoraan ykköseen ja altaille. Sama lapsien iloinen allaskuhina. Ulkoaltaan aurinkotuoleilla tarkeni jo makoilla. Hotellihuoneeseen siistiytymään. Ykköset päälle ja illalliselle merenrannalla sijaitsevalle italialaiseen ravintolaan Steffaniin. Hyvää pizzaa, hyvää tunnelmaa ja kesäiltainen kävelymatka pitkin merenrantaa takaisin hotellille. Parvekkeelta auringonlaskun saattelemana kohti seuraavaa ainakin yhtä rentoa ja mukavaa matkapäivää.

Illemmalla vielä kylpylään ja rohkeutta. Tytär uskaltautui hyppäämään puolestatoista metristä. Minä altaanreunalta ja vaimo kaikista liukumäistä.

Lauantaina miltei helle. Rannalle virtasi ihmisiä. Meillä aamupäivällä kylpylää. Lounas hotellilla ja sen jälkeen kohti meren rantaa. Polkuauton vuokraus ja ajelua pitkin Pärnun kauniita rantamaisemia. Välitankkauksella jäätelöä. Aurinko ja lämpö kuin tilattuna. Tyttärellä parturi, hotellilla. Uusi söpö kesätukka. Illemmalla vielä kylpylään ja rohkeutta. Tytär uskaltautui hyppäämään puolestatoista metristä. Minä altaanreunalta ja vaimo kaikista liukumäistä. Hiusten harjausta, vaatteiden vaihtoa ja illalliselle. Paistettua lohta ja uusia perunoita. Ravintola Kuursaal. Merenrannalla. Ilta-aurinkoa. Täydellistä tunnelmaa. Hyvää ruokaa. Ja vielä illallisen jälkeen hotellille ja alakertaan keilaamaan. Väsymystä uhmaten kaikki matkasta irti. Hotellihuoneessa ei unta tarvinnut odottaa.

Viimeinen aamu. Se tulee aina. Aamiaisen jälkeen ei ollut yhtään olo, että kiva lähteä kotiin. Olisi voinut vielä jäädä.

Viimeinen aamu. Se tulee aina. Aamiaisen jälkeen ei ollut yhtään olo, että kiva lähteä kotiin. Olisi voinut vielä jäädä. Laittaa kylpytakin päällensä ja hisseillä kylpylään. Istua höyrysaunassa tovin. Tipahtaa porealtaaseen. Lähteä meren rannalle. Kastaa varpaita merivedessä. Kävellä syvemmälle ja uida hetken aikaa. Käydä välillä syömässä. Herkutella. Ottaa pienet päiväunet parvekkeella. Antaa ajan vain valua. Käydä illallisella. Istua parvekkella ja katsoa kun ilta saapuu maaliinsa. Nukahtaa tyytyväisenä siihen kaikkeen. Koko elämään. Kaksi kokonaista päivää sitä sai tehdä. Se riittäköön tällä kertaa. Ikaalisten Matkatoimistolle ihan kaikki jaossa olevat pisteet. Pärnulle. Se oli hyvä alkusoitto kesälle. Tänne palaamme vielä. Niin puhuimme automatkalla Tallinnaan. Ei tämä kerta vielä riittänyt. Vielä odotti yksi laivamatka. Karkitkin oli vielä ostamatta.

-Sami Minkkinen-

Sami Minkkinen pitää suosittua Havaintoja parisuhteesta blogia.