Napoli ja Amalfin rannikko 24.-29.04.2018

1.päivä

Finnairin lento Helsingistä Roomaan kulki ajallaan. Roomassa matkatavaroiden odottelu kesti suhteellisen kauan ja yhden pariskunnan laukut eivät edes tulleet perille, eli pääsimme lähtemään suunniteltua myöhempään kohti Napolia. Oppaalla olisi saanut olla ehkä vähän isompi Suomen lippu, nyt sai aikalailla häntä väenpaljouden joukosta haeskella…

Matkalla pidimme lounastauon jossa kummastusta herätti italialainen käytäntö eli ensin kerrotaan kassalla mitä halutaan maksaa ja sen jälkeen haetaan kuitilla tiskiltä oma tilaus. Onneksi opas oli auttamassa italian kielen kanssa niin kaikki saimme sitä mitä halusimmekin. Bussimatkan aikana opas johdatti meidät mukavasti Italian tunnelmiin ja pian Napoli olikin jo saavutettu. Matkaa odotellessani olin vahvasti sitä mieltä että Napolilla ei ole minulle mitään tarjottavaa, se on vain likainen harmaa kaupunki ja onneksi tällä matkalla sinne jää aikaa vain pari iltaa. Voi kuinka väärässä olinkaan! Napoli hurmasi sydämeni ennen kuin jalkani olivat edes Napolin maaperää koskeneet. Ja muutaman yön jälkeen melkein itku tuli kun ei ollut täällä enemmän aikaa!

Napoliin saavuttaessa oli pienimuotoinen kiertoajelu ja sen jälkeen majoituimme todella hyvällä sijainnilla olevaan Naples keskustahotelliin. Hotellin sijainti oli hyvä, aamiaiset ei ehkä niinkään. Toki italialaiseksi aamiaiseksi tämä taisi olla kyllä oikeinkin hyvä. Kun oma huone oli asutettu niin olikin heti kova kiire päästä kohti vanhan kaupungin ja spaccanapolin kortteleita. Opas vielä kertoi että kaupat menevät kiinni jo klo 20.00 eli tämä tiesi kiivasta tahtia. No tahdin pitäminen loppui oikeastaan viimeistään siinä vaiheessa kun kujalla tuli vastaan Bar Nilo, jossa oli jalkapalloilija Diego Maradonalle rakennettu alttari ja mestarin hiustupsukin. Eihän jalkapalloilijan äiti voinut tästä ohi kävellä vaan piti ottaa ensimmäinen Peroni ”jumalan käden” kunniaksi. Vanha kaupunki kapeine kujineen ja Via San Gregorio Armenon yltiöpäinen joulukoriste/seimi-valikoima ihastuttivat. Pienet kujat ja kiinnostavat kaupat veivät eteenpäin, eikä mennyt aikaakaan kun olinkin jo eksynyt keskelle Napolia. Onneksi tyttäreni oli ladannut kännykkääni Napolin kartan ja pääsin sen avulla suunnistamaan itseni taas ns. kartalle. Tässä vaiheessa nälkäkin jo alkoi tuntumaan ja mielessä oli vain yksi asia: Pizza! Suunnittelin että menen maailman parhasta pizzaa syömään L’Antika Pizzeria da Micheleen, mutta näemmä moni muukin oli netistä tämän pizzerian maineen bongannut eli tämän pienen pizzerian edusta oli niin täynnä jonottajia että minun kärsivällisyys ei riittänyt. Napolin pizza tuli maistettua tien toisella puolella ja että se olikin hyvää !

2. päivä

Tämä päivä oli mahdollista viettää itsekseen Napolissa tai lähteä lisämaksulliselle retkelle Capriin. Minun valintani oli Capri. Bussi haki aamulla hotellilta ja vei läheiseen satamaan. Katamaraani kulki tasaisesti ja Capri saavutettiin noin tunnin ajelun jälkeen. Laivalla oli myös baari avoinna eli ketään ei nestehukka uhannut vaikka vesipullo olisikin unohtunut hotellille. Caprilla pidimme kiirettä että pääsimme ensimmäisten joukossa paikallisten bussien luo. Täällä todellakin nopeat syövät hitaat ja tilanne oli 1-0 Suomi-Ruotsi maaottelussa naapureiden jäämässä katselemaan pikkubussiemme perään. Caprin teille ei isoilla busseilla ole asiaa eli jakaannuimme kahteen osaan ja ajelimme huikeaa tietä pitkin ylöspäin Anacaprin viehättävään kaupunkiin. Paikallisopas Maria oli liittynyt seuraamme joten kummassakin bussissa oli paikallistietoutta. Anacaprilla vierailimme ryhmänä ruotsalaislääkärin Axel Munthen huvilassa. Itseäni itse huvila ei niin kovasti kiinnostanut, mutta Axelin puutarha olikin sitten jo ihan eri juttu! Siellä kuvattavaa riitti. Ja tulipa asetettua vasen käsi sfinksin vasemman kankun päälle ja nyt vain odotan että kuiskaamani toive toteutuu!

Huvilan jälkeen oli omaa aikaa Anacaprissa. Itse suunnistin (muutaman kaupan kautta) tuolihisseille. Vaikka pienimuotoinen korkeanpaikan kammo itselläni on, niin edes se ja holtittomasti heiluvat tuolit eivät estäneet minua menemästä Monte Solaron huipulle upeiden maisemien luo. Opas sanoi että ylhäällä riittää 15 min, minulla meni tupla-aika, uskomattomat maisemat ja kymmenittäin kuvia! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Kun lähdimme busseilla alas Caprin kaupunkiin, kaikki olivat yksimielisiä siitä että se joka ei ole Anacaprilla käynyt, ei voi sanoa käyneensä Caprilla…

Caprin kaupungissa oli pieni kävelykierros ja sen jälkeen aikaa tutkia paikkoja itsekseen. Suurin osa ryhmästämme lähti myös veneretkelle saaren ympäri. Koska veneessä ei ollut kuin meidän iso ryhmämme (ja yksi nuoripari, joka ihmetteli minne oikein olivat joutuneet), niin Maria-opas sai kuuluttaa opastuksen koko matkan ajan suomeksi. Retki kesti noin tunnin ja maksoi muistaakseni 18 eur… Saarikierros on ehdottomasti hyvä vaihtoehto Caprin ajalle, toki Caprin kaupungissakin viihtyisi oikein hyvin tämänkin ajan.

Illalla palasimme takaisin Napoliin. Itse jäin satamasta suoraan omille teilleni, näin säästyi arvokkaita minuutteja Napolin tutkimiseen. Ensin suuntana sataman läheisyydessä oleva Castel Nuovo. Etukäteen luin arvosteluista että sisäpuolella ei mitään ihmeellistä ole, joten tyydyin ihailemaan linnaa vain ulkopuolelta. Ja itse asiassa tässä vaiheessa iltaa minulla oli jo kiire Quartiere Spagnoliin eli espanjalaiskortteliin. Jos eilen jo vanhan kaupungin kujilla niin viimeistään täällä alkoi päässä soimaan ihana vanha kappale ”Poika varjoiselta kujalta”. Espanjalaiskorttelien tunnelma oli jotain aivan uskomatonta, se upposi minuun totaalisesti. Kovin syvälle en kuitenkaan uskaltautunut alkavassa illassa yksin seikkailemaan (eilinen eksyminen hyvin vielä muistissa), joten pidin elämää kuhisevan pääkadun näköpiirissä… Mutta tämäkin riitti ikuisen rakkauden syntymiseen. Ja mielestäni on vain yksi tapa aloittaa ja lopettaa Napolin vierailu – se on Pizza. Korttelien muuttuessa yhä hämyisimmäksi, löysin mukavan pizzerian jossa sai rauhassa nauttia aitoa napolilaista pizzaa. Vieläkin pizzan maku hyvässä muistissa!

3. päivä

Bussin ajaessa pois Napolista mielessä pyöri vain mitä kaikkea olisi Napolissa vielä tehnyt mieli nähdä ja tehdä. Tässä kohdin yksi lisäpäivä olisi tullut tarpeeseen. Toki on tunnustettava että kaikki ryhmäläisemme eivät yhtä syvästi Napoliin rakastuneet ja olivat jo mielissään matkan jatkumisesta. Joidenkin mielestä Napoli oli liian likainen. No toki olihan siellä roskia, mutta jostain syystä ne eivät minua häirinneet täällä pätkääkään. Ja menneisiin vuosiin verrattuna Napoli on kuulema siistiytynyt todella paljon.

Napolin ikävän tukahduttamiseen oli Vesuvius oiva kohde. Upea aurinkoinen sää seurasi meitä edelleen ja teki tästäkin näköalapäivästä loistavan. Olimme ensimmäisten ryhmien joukossa perillä ja tämä todellakin oli hyvä. Ei tarvinnut kiivetä ihmisjoukon keskellä ja kuvauksetkin sujuivat ilman ylimääräisiä naamoja kameran edessä. Kiipeäminen 1281 m korkean tulivuoren huipulle vei noin 45 min. Matkalla oli 3 baaria/matkamuistokauppaa. Jos osti postikortteja niin niihin sai leiman että on saavuttanut Vesuviuksen huipun. Voin kertoa että viimeisen eli aivan huipulla olevan baarin 2 euron viinilasillinen maistui näissä maisemissa erinomaiselta =)

Aamupäivän urheilusuorituksien jälkeen jatkoimme matkaa ja pidimme hyvin ansaitun lounastauon Cantina Del Vesuvion viinitilalla. Ruoka ja viinit olivat oikein hyviä.

Harmi että viinitila oli nostanut tuotteidensa hintaa aikalailla, joten suurin osa ryhmästä jätti tuliaisviinit/-öljyt täältä ostamatta.

Hyvin syötynä matka jatkui kohti Pompeijin rauniokaupunkia. Vaikka en mikään raunioiden isompi ystävä ole, niin täytyy sanoa että tämä paikka teki kyllä vaikutuksen. Ennen matkaa oli sattunut tv:stä tulemaan dokumentti Pompejista ja nyt oli todella mielenkiintoista päästä itse näkemään paikkoja. Maria opas oli taas täällä meidän mukana. Oppaiden suosituksesta maksoimme jokainen 2 eur kuulokkeista. Tämä oli hyvä sijoitus, ei tarvinnut koko aikaa koittaa hyöriä oppaan lähellä puhetta kuullakseen, sai pysähtyä kuvaamaan jotain paikkaa enemmänkin ja pystyi jopa käymään välillä vessassa ja silti ei jäänyt oppaan puheesta mitään kuulematta =)

Matkan viimeiset yöt piti olla San Severinossa mutta alueen muutostöiden vuoksi ryhmämme majoitus oli siirretty Sorrenton keskustaan – ja tämähän meille kaikille sopi oikein hyvin ! Hotellin sijainti oli taas mitä mainioin, pieni ruokakauppa noin 100 m päässä ja Sorrenton pääkadulle pääsi hotellin edestä.

Näköalat hotellin kattoterassilta:

4. päivä

Amalfin rannikko

Uskomaton päivä uskomattomien maisemien äärellä. Pienenä vinkkinä voisi sanoa että ehkä olisi hyvä jos paikkoja vaihdettaisiin noin puolessa välissä rannikko-osuutta, näin kaikki saisivat nauttia upeista näköaloista. Nyt bussin vasemmalla puolella istuneet jäivät huomattavasti vähemmälle maisemien suhteen.

Näitä maisemia oli vaikea saada kameraan tallentumaan. Tiet oli huikeita ja välillä jalka löi jarrupoljinta. Amalfiin mentiin taas kahdella pikkubussilla, isoilla busseilla siellä ei todellakaan ole mahdollista edetä.

Amalfin viehättävässä pikkukaupungissa pidimme tauon. Itse olisin halunnut pitää täällä vielä pidemmänkin tauon eli syödä myös lounaan omaan tahtiin. Mutta muut ryhmäläiset oppaan mainonnasta innostuneena päättivät että syömme kaikki kaupungin ulkopuolella viehättävässä ravintolassa. No oli sielläkin ruoka ihan hyvää, mutta en olisi halunnut tuhlata syömiseen niin paljon aikaa kun ajan olisi voinut käyttää Amalfin kaduillakin.

Italiassa näyttää olevan tapana että juoman kanssa pöytään tuodaan aina myös jotain suolasta, yleensä pähkinöitä mutta Amalfissa pieniä pizzan paloja. Ensin hirvitti että niistä tietenkin jotain extra hintaa pyydetään, mutta ne todellakin sisältyivät aina menussa ilmoitettuun juoman hintaan eli ei mitään huijausyrityksiä vaikka suomalaisena heti sellaista olin epäilemässä =)

Seuraava pysähdys oli vielä vähän pienempi Ravellon kylä. Muutaman euron pääsymaksulla pääsi Villa Rufolon kauniiseen puutarhaan. Rahoille erittäin hyvää vastinetta =)

5. päivä

Sorrenton kävelykierros. Ihania pieniä kujia, kauniita satamia. Täällä menisi tunti jos toinenkin kaupunkia tutkiessa.

Kävelykierroksen jälkeen ajoimme bussilla vähän matkan päähän Le Colline di Sorrenton tilalle. Täällä sitruunoita ja oliiveja riitti ja pääsimme katsomaan mozzarellan valmistamista. Maittavia maistiaisia oli tarjolla ja täällä näytti suurin osa tekevän limoncello tuliaisostokset. Myös maukkaita hilloja päätyi monen ostoskassiin.

Kuin tilauksesta, Frezze Tricolori juhlisti matkamme viimeistä iltaa. Meillä oli loistava paikka näytöksen seuraamiseen oman hotellin kattoterassilta.

Opas järjesti meille mahdollisuuden ostaa liput Sorrento musikaaliin (25 eur).

6. päivä

Haikein mielin ryhmämme asettui aamulla bussiin. Oppaan soittaessa youtubesta ”Palaja Sorrentoon” (italiaksi tietenkin) oli itku lähellä…
Napolin ja Rooman puolivälissä poikkesimme Monta Casinon luostarissa. Upea paikka, kannatta käydä!

Ennen Roomaa pidimme lounastauon. Paikassa oli mahdollista ostaa 3-ruokalajin lounas (opas varasi etukäteen) tai käydä kahvilan puolella kokeilemassa joko italialainen tilauskäytäntö olisi matkan aikana jo opittu…

Tämä matka oli niin paljon enemmän kuin mitä osasin odottaa. Toki upeat ilmat tekivät päivistä vieläkin antoisammat sinisine taivaineen (sateessa ja tuulessa ei kaikki aina näytä samalta kuin auringonpaisteessa). Tekisi mieli sanoa että kaikkien pitäisi käydä tällä alueella edes kerran elämässään. Nyt ymmärrän jo paremmin sanonnan ”Nähdä Napoli ja kuolla” – toki toivon että aikaa tässä kuitenkin riittää myös muiden Italian kolkkien tutkimiseen !