Onko ravintola Rataskaevu 16 maineensa veroinen?

Nälkäiselle ihmiselle Tallinnan vanhakaupungin kadut ovat houkutuksia täynnä. Vatsa kurisi äänekkäästi jokaisen ravintolan kohdalla kävellessäni Viruportilta kohti Toompeanmäkeä.

Olin menossa tiettyyn ravintolaan nimeltä Rataskaevu 16. Se on Tripadvisorissa saanut huippusuositukset. Oikeastaan niin hyvät suositukset, että vaikutti jopa epäilyttävältä. Ja sitähän piti sitten testaaman. Raekoja-aukiolta oli vielä korttelin verran matkaa ylös, kunnes vanhan kaivon toisella puolella seisoi vaatimattoman julkisivun omaava ravintola. Sisäpuoli oli kuitenkin tosi viehättävä. Valitsin ikkunapaikan ja aloin suunnitella menuani tarjoilijalta pyydettyjen neuvojen avulla.

Ensin tuli vastaleivotut leivät maustelevitteen kera ja heti perään alkuruoka.

Ensin tuli vastaleivotut leivät maustelevitteen kera ja heti perään alkuruoka. Tomaattikeitto kalapaloineen ja leipähöysteineen oli todella herkullista. Todellista lohturuokaa. Juuston olisi kyllä voinut keitosta jättää pois tai ainakin vähentää. Pääruuaksi valitsin possufileet. Ajattelin, että simppelin ruuan mokaaminen olisi selkeästi anteeksiantamatonta ja toisaalta jonkin uuden keksiminen annokseen olisi osoitus kokin kyvyistä. Tai sitten olin vain nälkäinen ja halusin kunnon pihvin. Eikä annos pettänyt odotuksia, ei ulkoasultaan, määrältään eikä maultaan. Tarjoilija toi lisää leipää ja muisti aina kysyä, maistuuko ruoka.

Tilasin suklaakakkua, johon tarjoilija intoili, kuinka maukasta se on lämpimänä ja siksi sen valmistuksessa menee hetki. Ei minulla kiire ollut, eipähän kuulostanut siltä, että viipaleeni vain tyrkätään arominhävitysmikroon. Nousin siis ja kysyin tiskiltä, josko voisin kiertää katsomassa ravintolaa.

Lupa heltisi ja sain vielä kaupanpäällisiksi toisen tarjoilijan (taatusti Tallinnan komein nuorimies) oppaaksi. Hän kierrätti minua kaikissa saleissa, lasten leikkinurkkauksessa ja vessassa. Olin itsekin epäluuloinen, kun minua kutsuttiin vessaan, mutta syynä olikin lasilattian läpi näkyvät talonpohjarakenteet. Sanoin rakastavani vanhoja rakennuksia ja siitä heltisi sitten keskustelua suomalaisesta ja virolaisesta arkkitehtuuriperinnöstä. Sain vielä kutsun ulos, jossa kuulin talon ikkunaan liittyvän tarinan. Olinkin ihmetellyt, miksi koululais- ja turistiryhmät pysähtyvät katselemaan taivaalle. Mutta, jos käytte ravintolassa, niin kysykää itse, mistä oli kyse. Istahdettuani takaisin pöytään, sain eteeni jokaisen suklaaholistin kertakoukuttajan.

Oikeastaan minua harmittaa vain se, etten keksinyt mitään, millä kumota kehuvat kommentit Tripadvisorissa. Taidan olla sen verran vastarannan kiiski luonteeltani. Lasku ei huimannut. Vain 20 euroa kaikista ruokalajeista ja vedestä yhteensä. Ja tarjoilijan tervehdykset kuitissa sydänmerkkinä iin päälle.