Islanti, tulen ja jään maassa
Ensimmäisiä asioita, jotka ovat jääneet mieleeni Islannista on se että Islannin asukasmäärä on vain noin 340 000 ja tästä määrästä kolmannes asuu pääkaupunki Reykjavikissa. Sen lisäksi olen nähnyt kuvia Islannin upeasta luonnosta. Islanti on ollut minun matkustuslistani kärkipäässä jo hetken aikaa. Tämä pieni maa Atlantin valtamerellä vetää miljoonia matkailijoita ja matkustajamäärät ovat kasvaneet huimasti ja kasvavat edelleen. Tämän takia halusin ajoittaa matkustamisen sesongin ulkopuolelle ja matkamme varattiin huhtikuun viimeiselle viikolle. Säät eivät tuohon vuodenaikaan ole Islannissa parhaat mahdolliset, mutta epävakaiseen säähän valmistauduttiin etukäteen henkisesti ja pakkaamalla lämmintä ja vedenkestävää vaatetusta mukaan.
Viimein lähtöpäivä koitti huhtikuun lopussa. Icelandairin lento lähti iltapäivällä Helsingistä. Olimme yöpyneet edellisen yön Tikkurilassa juna-aseman läheisyydessä ja Tikkurilasta pääsi junalla todella kätevästi vajaassa 10 minuutissa lentokentälle! Lento Helsingistä Islantiin kestää vain noin 3,5 tuntia, joten lennon aikana ei ehdi kyllästyä. Kentällä ennen ulko-ovia oli opas vastassa Ikaalisten Matkatoimiston kyltin kanssa ja hän antoi tarkemmat ohjeet, mistä oikea bussi löytyy.
Maisemat matkalla Reykjavikiin olivat kuin toiselta planeetalta: lentokenttää ympäröivät sammaleen peittämät laavapellot ja metsää tai puita ei näkynyt missään.
Islantiin lennetään siis Keflavikin lentokentällä ja matkaa Reykjavikiin on vielä noin 50 kilometriä. Maisemat matkalla Reykjavikiin olivat kuin toiselta planeetalta: lentokenttää ympäröivät sammaleen peittämät laavapellot ja metsää tai puita ei näkynyt missään. Matkalla kohti Reykjavikia opas kertoi Islannista ja islantilaisista. Tiesitkö esimerkiksi että periaatteessa kaikki Islannin tarvitsema sähkö ja lämpö tuotetaan vesi- ja geotermisella voimalla? Tai että lähes jokaisessa Islannin kaupungissa ja kylässä on ulkoilmauimala tai yleensä useampi ja uimaloiden vesi on n. 35 asteista. Ennen hotellille menoa pysähdyimme Perlanissa, joka on upea kupumainen rakennelma, jonka näköalatasanteelta avautuvat huikeat näköalat yli Reykjavikin.
Majoituimme Fosshotel Reykjavikissa. Hotelli sijaitsee keskustassa pienen kävelymatkan päässä pääkatu Laugavegurista. Fosshotel Reykjavik on oikein hyvätasoinen hotelli ja huoneet olivat siistit ja tyylikkäästi sisustetut. Kiertoajelun jälkeen oli jo myöhä ja olimme niin poikki että teimme pikaisen vierailun läheiseen hampurilaisravintolaan ja vetäydyimme nukkumaan.
Heppailua ja Golden Circle -kierrosta
Aamulla pääsimme odotetulle “The Viking Horse and Golden Circle” -retkelle. Greylinen bussi kuljetti meidän Laxnesin hevostilalla, joka sijaitsi lyhyen ajomatkan päässä Reykjavikista. Sää oli kolea ja sateinen, mutta saimme sadevaatteet ja muut tarvittavat varusteet tallilta. En muista koska olisin viimeksi ratsastanut, mutta Islannin hevoset sopivat hyvin myös aloittelijoille. Ratsastimme kauniissa maisemissa kiviselle kanjonille, jossa pidimme pienen tauon ennen paluumatkaa. Ratsastuksen jälkeen ehdimme syömään lounasta tallilla odotellessamme Golden Circle Express -retkelle lähtöä. Golden Circle, eli Kultainen kierros on ehkä Islannin suosituin luonnonnähtävyys -kierros. Kierroksen aikana vieraillaan Þingvellirissä, geysireillä ja Gullfoss -vesiputouksella.
Ensimmäinen etappi oli Þingvellir tai Thingvellir. Þingvellir kuuluu Unescon perintökohteisiin; kansallispuiston alueella kokoontui yksi maailman vanhimmista parlamenteistä jo 900-luvulla. Lisäksi alue sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkanemiskohdassa. Aika huikeaa kävellä kahden mannerlaatan välissä! Tämä mannerlaattojen rajakohta kulkee koko Islannin halki ja täällä kansallispuistossa nämä mannerlaattojen erkanemisesta johtuvat railot olivat erittäin hyvin näkyvissä. Mannerlaatat etääntyvät toisistaan edelleen noin kahden senttimetrin vuosivauhtia ja niiden välissä oleva alue vajoaa hiljalleen alaspäin. Täällä on muuten kuvattu Game of Thrones -sarjaa ja mm. Greyline järjestää Game of Thrones -teemakierroksia Islannissa. Koska olimme lyhennetyllä Golden Circle -kierroksella ei Thingvellirin tutkimiseen ollut kuin hieman yli puoli tuntia aikaa. Alueella saisi kuitenkin kulumaan vaikka kokonaisen päivän, sillä alueella on useita kävely- ja vaellusreittejä, ja hieman vastahakoisesti jouduin siirtymään ajallaan bussiin.
Islanti on täynnä kuumia lähteitä mutta tällä alueella niitä on isompana rykelmänä. Täällä sijaitsevat mm. Geysir ja Strokkur. Kaikki geysirit on nimetty Islannin Geysirin mukaan.
Seuraavana kohteena oli Haukadalurin geoterminen alue. Islanti on täynnä kuumia lähteitä mutta tällä alueella niitä on isompana rykelmänä. Täällä sijaitsevat mm. Geysir ja Strokkur. Kaikki geysirit on nimetty Islannin Geysirin mukaan. Viimeksi se on ollut aktiivisena 1900-luvun alussa ja sen purkautumiskorkeus oli jopa 60 metriä. Toiveikkaasti kävimme tiirailemassa Geysiriä, mutta turhaan, se ei muuttunut yhtäkkiä aktiiviseksi. Strokkur taas on Islannin aktiivisimpia ja se suihkauttelee vettä 10-20 metrin korkeuteen noin viiden minuutin välein. Kuumat lähteet sijaitsivat aivan tien vieressä ja bussista ulos astuessa nenään leijaili voimakas rikin haju. Joka puolelta maasta nousi kuumaa vesihöyryä ja meitä oltiinkin varoitettu astumasta merkittyjen alueiden ulkopuolelle, sillä joskus joku varomaton valokuvaaja oli uponnut nilkkaansa myöten kiehuvan kuumaan veteen. Strokkurin purkautuminen oli vaikuttavaa katsottavaa ja useampi suihkaus oli pakko katsoa, onneksi täällä ei ollut kiire. Purkauksen tallentaminen kameralle oli yllättävän haastavaa mutta onnistuihan se lopulta jotenkuten. Strokkurin ja Geysirin lisäksi alueella oli useita pienempiä kuumia lähteitä, jotka olivat kauniin kirkkaan turkoosin värisiä tai höyrysivät ja pulppusivat maasta.
Päivän viimeinen kohde oli Gullfoss -vesiputous. Vesiputoukset ovat aina kiehtoneet minua ja vanhempi väki ei päässyt bussissa edes penkeiltään ylös kun olin jo ulkona rientämässä kohti Gullfossia. Gullfoss tarkoittaa kultaista vesiputousta ja se on yhteensä 32 metriä korkea. Se koostuu kahdesta erillisestä putouksesta jotka ovat toistensa päällä, ylempi pudotus on 11 metriä ja alempi 21 metriä. Putous sijaitsee Hvítá -joen kanjonissa joka saa alkunsa noin 40 kilometrin päässä Lángjökull-jäätiköllä. Putous aiottiin valjastaa sähköntuottamiseen 1900-luvun puolessa välissä, mutta onneksi näin ei käynyt! Putousta pääsee ihastelemaan usealta eri näköalapaikalta, harmi että ihan putouksen viereen vievä polku oli suljettuna. Ihan mielettömän hieno kokemus tämäkin!
Valaita bongaamassa
Yksi pitkäaikaisimpia haaveitani on ollut nähdä valaita. Erittäin tuulinen, kylmä ja sateinen sää ei siis lannistanut mieltäni, sillä tänään oli tiedossa valassafari. Toiveet valaiden näkemisestä olivat korkealla. Räntäsateen alkaessa ja tuulen yltyessä entisestään alkoi myös jännitys kasvaa, sillä tulen äärimmäisen helposti merisairaaksi ja edessä oli reilu 3 tuntia merellä. Kun saavuimme satamaan hakemaan lippuja retkelle, meitä varoiteltiin kovasta merenkäynnistä ja meille jaettiin pahoinvointipillereitä, onneksi!
Laivassa sai pukea omien vaatteiden päällä lämpöisen haalarin, ja haalarin kanssa ulkokannella tarkeni oikein hyvin. Sisälle en malttanut koko retken aikana mennä mielettömästä pahoinvoinnista huolimatta, sillä mikään ei olisi ollut niin kamalaa kuin se että sillä välin veneen viereen olisi ilmestynyt valas! Kovin kauaa ei ensimmäistä havaintoa onneksi joutunut odottelemaan, merellä näkyi veden purskahdus valaan käydessä pinnassa. Upeaa! Muutamaan otteeseen näimme valaita vilaukselta, harmi vain että ne olivat kovin kaukana. Laivalla seisoi opas tähystyspaikalla joka kertoi mihin suuntaan kannattaa katsella ja kertoi odotellessa kaikenlaista valaista ja lunneista. Lunneja näimme paljon, ovat kyllä hauskoja pieniä lintuja. Valaista huolimatta olin hyvin kiitollinen kun laiva kääntyi takaisin kohti Reykjavikiä, kaipasin jo liikkumatonta alustaa jalkojen alle.
Valaanpyyntiä harjoitetaan edelleen Islannissa, mutta onneksi sitä on rajoitettu. Reykjavikissa huomasimme pari ravintolaa, joissa oli valaanlihaa ja lunnia tarjolla, mutta nämä paikat kiersimme kaukaa. Onneksi iso osa valassafarien järjestäjistä haluaa omalla toiminnallaan tukea valaiden suojelua.
Illalla löysimme Reykjavikin pääkadulta Laugavegurilta Chuck Norris Grill -nimisen pubin/ravintolan, johon oli jo pelkästään paikan nimen perusteella pakko jäädä syömään. Hintatasokin oli ihan kohtuullinen, etenkin verrattuna edellisenä iltana nauttimiimme 25 euron pitsoihin: hampurilaisateria ja olut n. 25 euroa. Islannissa jos jossain kannattaa syödä runsas hotelliaamiainen jos se yöpymisen hintaan sisältyy. 🙂
Vesiputouksia ja vaarallisia aaltoja
Vesiputouksia, vesiputouksia, vesiputouksia – rakastan vesiputouksia! Ja tänään niitä olisi tiedossa! Olimme varanneet South Coast and Waterfalls -retken, jossa suunnataan ihastelemaan Islannin etelärannikon maisemia.
Monen vuoren juurella sijaitsevan maatalon takapihalla oli vesiputous ja mietin jo tosissani Islantiin muuttoa ihan sen vuoksi että omalla takapihalla olisi vesiputous.
Bussin ikkunasta näkyi vuorten rinteillä siellä täällä vesiputouksia. Monen vuoren juurella sijaitsevan maatalon takapihalla oli vesiputous ja mietin jo tosissani Islantiin muuttoa ihan sen vuoksi että omalla takapihalla olisi vesiputous. Viimein pysähdyimme Skógafoss -putoukselle. Kuvat eivät tee oikeutta sille, miten upeita putoukset ovat. Skógafossia pääsi ihmettelemään myös yläpuolelta jos vain jaksoi kiivetä järkyttävän määrän portaita ylös, ja näinhän oli pakko tehdä. Kunnon sadevaatteet olisivat olleet hyvin käytännölliset, sillä putouksen vesihöyry kasteli jo pitkän matkan päähän.
Putoukselta matka jatkui Víkiin, Islannin eteläisimpään kylään, jossa lounastauon yhteydessä pääsi käymään mustalla laavakivihiekkarannalla. Seuraava kohde lounaan jälkeen olikin Víkin länsipuolella sijaitseva Reynisfjaran ranta. Jo bussissa opas varoitteli vaarallisista aalloista ja ettei liian lähellä vesirajaa saanut mennä. Vielä ennen rantaa oli pystytetty varoituskylttejä yllättäen rannalle lyövistä suurista aalloista (“sneaker waves”), poikkeuksellisen voimakkaista virtauksista sekä viimeaikaisista turistikuolemista rannalla. Ja ei kyllä tehnyt mieli mennäkään lähellä vettä, sillä aallot olivat hurjia! Kuohuva meri, kalliomuodostelmat ja pikimusta ranta ovat vaikuttava näky. Merestä kohoaviin basalttikivimuodostelmiin Reynisdrangariin liittyy vanha kansantaru, jonka mukaan kolme peikkoa oli kantamassa venettä rantaan, mutta peikot eivät ehtineet ajoissa ja aamuaurinko muutti heidät kiveksi.
Reynisfjaran jälkeen oli tiedossa vielä yksi vesiputous: Seljalandsfoss. Vaikka tämä putous onkin paljon pienempi kuin esimerkiksi Gullfoss, niin silti tämä oli mielestäni kaikista ihanin putous, koska sen taakse vei polku ja putousta pääsi ihmettelemään takaapäin. Viimeistään tässä vaiheessa sadetakki ja -housut olisivat tulleet tarpeeseen, sillä putouksen taakse kävellessä sai niskaansa mielettömän määrän vesihöyryä.
Onneksi hotellihuoneessamme oli kylpyamme, sillä olin umpijäässä retken päätteeksi. Kuuma kylpy ja lasillinen viiniä tulivat tarpeeseen.
Rentoutumispäivä Blue Lagoonilla
Matkan viimeisen päivän olimme päättäneet pyhittää rentoutumisella. Aloitimme päivän siis suuntaamalla Blue Lagoonille, joka sijaitsee Reykjanesin niemimaalla keskellä autiota laavakenttää, lähellä Keflavikin lentoasemaa. Tämä on yksi suosituimpia vierailukohteita Islannissa, joten varsinkin sesonkina ruuhka on varmasti melkoinen ja kokemus ei välttämättä ole niin ainutkertainen. Onneksi huhtikuu ei vielä ole suurinta sesonkia ja olimme varanneet liput ja kuljetuksen etukäteen netin kautta heti aamuksi kun paikka aukeni.
Vesi laguunissa on ihanan maitomaisen turkoosia. Veden väri johtuu erilaisista mineraaleista ja levistä ja muistan lukeneeni että se on terveellistä iholle. Hiuksille laguunin vesi ei ole hyväksi ja hiukset kannattaakin laittaa hyvin kiinni ja levittää niihin reilulla kädellä hoitoainetta. Hoitoaineet löytyivät onneksi valmiina suihkuista ja samoin kosteusvoidetta oli polskimisen jälkeen saatavilla pukuhuoneissa.
Veden lämpötila oli juuri sopiva minulle! Lämpötila vaihteli 35-40 asteen välissä ja kontrasti kylmän ulkoilman ja lämpöisen veden välillä oli virkistävä. Aamulla laguunilla oli suhteellisen rauhallista, onneksi olimme ajoissa liikkeellä! Välillä saattoi jopa kuvitella että olemme ainoat asiakkaat koko paikassa. Kun aamupäivä kului pidemmälle, alkoi myös väkimäärä lisääntyä, mutta tämä ei enää haitannut kun olimme saaneet olla aamun rauhassa ja lisäksi olimme löytäneet allasbaarin virvokkeineen (järkyttävän kallista). Täälläkin koimme Islannin vaihtelevan sään: välillä paistoi aurinko, välillä satoi lunta ja muutamaan otteeseen saimme sellaisen raekuuron niskaamme, että kuohuviinilasimme saivat ylimääräisiä jääpaloja ja lopulta meidän oli uitava suojaan lähimmän sillan alle välttyäksemme mustelmilta. Yllättävän nopeasti saimme kulutettua 4 tuntia laguunilla. Etukäteen ostamamme kuljetukset sisälsivät joustavan paluun, eli saimme valita meille sopivan paluuajankohdan.
Reykjavikin talot näyttävät pohjoismaisilta puutaloilta, mutta usein laudan sijasta on käytetty maalattua peltiä ja osa keskusta-alueen taloista oli maalattu kirkkailla väreillä tai niissä oli hienoja maalauksia.
Iltapäivän pyhitimme kaupungissa kiertelylle. Reykjavikin talot näyttävät pohjoismaisilta puutaloilta, mutta usein laudan sijasta on käytetty maalattua peltiä. Osa keskusta-alueen taloista on maalattu kirkkailla väreillä tai niissä on hienoja maalauksia, ja näitä rakennuksia bongasimme kilpaa. Ehdimme ihailla Hallgrímskirkjaa, mutta ikävä kyllä emme päässeet käymään kirkon tornissa, sillä kirkossa oli parhaillaan menossa häät. Onneksi Reykjavikin penismuseo oli auki. Icelandic Phallological Museum sijaitsee pääkatu Laugavegurilla ja on tiettävästi maailman ainoa penismuseo. Museossa on lähes 300 kuivattua tai säilöttyä siitintä. Kokoelmasta löytyy mm. valaiden, härkien, hevosten ja hiirien siittimiä ja 2011 museo sai ensimmäisen ihmisen siittimen jonka paikallinen mies oli testamentannut museolle. Oudoin museo, jossa olen ikinä käynyt, mutta suosittelen! Museon yhteydessä on pieni matkamuistomyymälä, josta voi ostaa kaikenlaista penisaiheista kuten t-paitoja ja magneetteja. Sisäänpääsy museoon on vain noin 7 euroa.
Kotiinpaluu
Paluu koitti liian nopeasti, olisin keksinyt vielä vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. Paluulento lähti todella aikaisin Keflavikistä, mutta meidän oli helppo hypätä bussin kyytiin aamulla, sillä kenttäkuljetukset kuuluivat matkapakettiin. Helsingissä olimme hyvissä ajoin 2 aikaan iltapäivällä.
Islanti ei pettänyt odotuksiani vaan päinvastoin. Viiden yön matkalla emme ehtineet tutustua kuin murto-osaan Islannin ihmeellisyyksistä. Valmiit retket ovat todella helppo ja kätevä tapa tutustua Islantiin, mutta jos joskus vielä Islantiin matkustan, vuokraan auton käyttööni, jotta saan enemmän vapautta liikkumiseen. Matkan jälkeen olen löytänyt kymmeniä paikkoja lisää, jotka haluaisin vielä Islannissa nähdä.
