5 henkilön perhe Tallinnassa

Meitä on perheessä viisi henkilöä. Äiti, isä ja kolme poikaa (2v., 3v. ja 8v.) Tällä porukalla siis lomamatkammekin vietimme, tervetuloa mukaan matkaan. Näin matkamme eteni

Lauantai

Lähdimme kotoa kuuden aikaan aamulla. Saavuimme Länsisatamaan 9:15, eli ajoitus oli täydellinen. Ajelimme autolähtöselvityksen kautta laivaan. Matkasimme Megastarilla klo 10:30 Helsingistä, ja saavuimme Tallinnaan klo 12:30. Siitä ajelimme suoraan hotellille navigaattorin voimin. Ajoreitti olikin tosi helppo, vaikka yksisuuntaisia sattui matkan varrelle. Hotelliksi olimme valinneet Radisson Blu Sky hotellin ja sieltä majoitukseksi Executive suiten. Joo, hinta oli normaalia huonetta paljon kalliimpi mutta toisaalta tämä oli koko vuoden ainut lomamatka, joten siihen oli mahdollisuutta panostaa ihan eri tavalla. Huone oli kyllä viiden hengen perheelle napakymppi. Kolmella pojallamme oli oma makuuhuone ja oma vessa, joka oli väliovella yhdistetty olohuoneeseen. Olohuoneen toisella puolella oli meidän vanhempien makuuhuone ja vessa. Tilaa siis riitti, mutta toisaalta omaa rauhaakin löytyi. Suosittelen ehdottomasti perheille, jotka haluavat ottaa Tallinnan matkastaan normaalia enemmän irti. Hotellihuoneen saimme heti vaikka olimme hotellilla aika aikaisin. Lähdimme kävelylle vanhaan kaupunkiin. Katselimme näyteikkunoita ja kävimme Raatihuoneen torilla syömässä. Ihanaa oli syödä lämmitetyllä terassilla, sillä lasten ulkokamojen riisumisessa olisikin ollut oma hommansa. Nyt lämmittimet hohkasivat niin, että selvisimme pelkällä pipojen ja hanskojen riisumisella. Illan lopuksi piti lunastaa lupaukset. Meillä ei ole kotona kylpyä, joten se oli ensimmäisiä asioita joita esikoinen hotellihuoneesta tarkisti, ja kyllä se kylpyamme sieltä löytyi. Kylpyvaahtoa en muistanut ottaa mukaan, joten lorautettiin kylpyyn hieman shower geliä jotta kuplat saatiin aikaiseksi. Siellä vanhin ja keskimmäinen sitten kelluttelivatkin päivän viimeiset tunnit.

Sunnuntai

Aamupala hotellilla. Meidän perheen isä oli ostanut etukäteen Neuvostovuodet -kiertoajelun matkatoimistosta ja lähti sinne yhdeksän jälkeen. Minä ja lapset jäätiin odottelemaan hotellille siksi aikaa. Kun hän palasi 11 aikaan, lähdimme Tallinnan eläintarhaan. Tallinnan eläintarhaan oli helppo ajaa omalla autolla, vaikka sinne olisi ilmeisesti helposti päässyt myös bussilla. Parkkeeraaminen perillä oli ilmaista ja ainakin näin syksyllä parkkitilaa oli hyvin (tosin keskikesän ruuhkassa tilanne voi olla toinen). Liput olimme ostaneet matkatoimistosta etukäteen, joten vahvistusta näyttämällä pääsimme puistoon. Olimme esikoisen kanssa käyneet Tallinna Zoossa ennenkin, josta mieleen jäi (kaikkien ihanien eläinten lisäksi) se pientä rautahäkkiä ahdistuneen kiertänyt jääkarhu. Siksi vähän jännitin mitä päivä toisi tullessaan. Miten onnellinen olin nähdessäni jääkarhun uuden asumuksen! Vuonna 2017 avatussa jääkarhumaailmassa on kaksi eri aitausta jääkarhun temmeltää, lisäksi sisätilat ja vesialtaat. Jos sattuu todellinen onnenpotku voit päästä seuraamaan jääkarhun uintiretkeä veden alta! Iso asia niin jääkarhulle kuin meille vierailijoillekin. Muutenkin eläintarhassa oli valtavasti nähtävää, päivä meni koko väeltä nopeasti ja ilman riitoja. Eläintarhalta palailimme hotellille vasta klo 17 aikaan.

Illalliseksi halusimme jotain helppoa. Olin lukenut että tallinnalaiset lapsiperheet käyvät syömässä Lidossa, joten ajattelimme kokeilla sitä. Lido sijaitsee Solaris -ostoskeskuksessa, jonne oli hotelliltamme vain noin 5min kävelymatka (ja tämä kolmea lasta hollaillen). Ravintola oli hauskasti sisustettu ja tarjosi perusruokia. Kivaa oli että vaihtoehtoja oli monia. Tosin ruoka ei varsinaisesti makuhermoja vienyt mukanaan, mutta vatsat tulivat täyteen, mikä lienee illan tarkoitus.

Maanantai

6 tuntia kävellen ympäri Tallinnan keskustaa. Miten se onnistuu lasten kanssa? Tarvitaan kolme asiaa, ensimmäiseksi rattaat pienimälle, toiseksi tarpeeksi herkkutaukoja 3-vuotiaalle ja kolmanneksi geokätköilyohjelma kahdeksan vuotiaalle. Tämä päivä oli siis varattu vanhankaupungin kierrokselle. Kävelimme hotellilta ensin Viru keskuksen läpi vanhankaupungin portille ja siitä jatkoimme muuria myöden. Tallinnan vanhalla muurille pääsee ylös kiertämään. Meidän viiden hengen perheeltä muurimuseon maksu oli 5€.

Korkeanpaikankammoisille kävelyä ylätasanteella en välttämättä suosittele. Varsinkin nyt kun lattia muurinreunalla oli jo hieman liukas, ei pienempiä uskaltanut päästää kädestä hetkeksikään. Mutta näköalat olivat hienot ja varsinkin lapset olivat kiinnostuneet pienistä kurkistus- ja ampuma-aukoista muurin kyljessä. Tästä matkaa jatkettiin vanhankaupungin pieniä kujia. Esikoinen johdatti meitä ympäri vanhaa kaupunkia geokätköjä nappaillen. Makeita manteleita oli jo taskun pohjalta nappailtu, mutta pullakahvitkin tuli luvattua. Niinpä suuntasimme siis Cafe Mademoiselleen. Herrrkullista! Olin luvannut keskimmäiselle kierroksen maisemajunassa, ja pettymys olikin melkoinen kun juna ei sinä päivänä kulkenutkaan. Ilmeisesti junalle ei myöskään ole kovin tarkkoja ajopäiviä, sillä paikalliset ravintoloitsijat tai infon väkikään ei tuntunut tietävän milloin juna menee ja koska ei. Suuntasimme siis ylös Tompeanmäellä. Sieltä löytyi montakin näköalapaikkaa joita kävimme tutkimassa.

Näköalapaikoille oli myös laitettu jänniä huppupäisiä hahmoja, jotka saivat erityisesti kolmevuotiaan mielikuvituksen liikkeelle. Myös linnoituksen kanuunat olivat hänelle kovasti mieleen. Ja esikoinen meni edelleen niiden geokätköjen perässä. Illalla olisimme menneet hotellin näköalaravintolaan syömään, mutta se oli täynnä. Näköalat olivat kuitenkin mielettömät, joten jos olet menossa hotelliin kannattaa pöytävaraus tehdä hyvissä ajoin. Koska lapset jo huusivat nälkäänsä päädyimme perisuomalaiseen vaihtoehtoon ja käppäilimme Viru keskuksen Amarilloon. Eipä tarvinnut ainoana suomalaisena ruokaa odotella 😀 mutta onhan sen hyvää!

Tiistai

Meidän lapsien kello ei tunne loma-aikaa. Niinpä seitsemän jälkeen marssittiin taas aamiaiselle. Radisson Blu Sky hotellissa aamiainen on hyvä. Ei ehkä paras nauttimamme, mutta ilman muuta hyvätasoinen. Sviitin hintaan kuului, että aamiaisen olisi voinut tilata myös hotellihuoneeseen. Lasten touhutessa sekin olisi voinut olla helpottava lisä, mutta epäilen ettei valikoima olisi ollut yhtä kattava. Aamiaisen jälkeen suoritettiin pakkailut, napattiin laukut ja lapset autoon ja suunnattiin Lennusadamin merimuseoon.

Olimme museolla klo 10 kun se aukesi ja ajattelimme että käytössä olevat kaksi tuntia riittävät hyvin. Väärin! Varsinkin meidän sotakoneista kiinnostunut esikoinen oli museosta niin innoissaan että aika meni ihan siivillä. Oli laivoja ja aseita joita pääsi koittamaan. Erilaisia tykkejä ja panssarivaunu. Huippuna oli vielä museon keskelle tuotu sukellusvene, jonne myös pääsi sisälle katsomaan. Myös pienemmät oli hienosti huomioitu museon monipuolisissa pisteissä. Löytyi esim. kauko-ohjattavia laivoja, lentsikkasimulaattori ja pukuleikkeijä. Valitettavaa on että meidän aikamme loppui kesken, sillä klo 12:30 piti olla jo satamassa. Mutta takaisin menemme varmasti heti seuraavalla Tallinnan visiitillä. Tännekin olimme liput ostaneet jo Matkatoimistosta, joten pääsimme näppärästi jonon ohi vain vahvistusta vilauttamalla.

Museolta siis pikapikaa satamaan, jossa ei tarvinnut edes pysähtyä luukulle vaan auton kone luki auton rekkarin ja päästi sillä laivaan. Aamiaisesta oli kulunut jo useampi tunti, joten kotimatka alkoi ansaitusti Burger Kingissä… Matkasta jäi hyvä maku suuhun.

Miksi sitten valitsimme Tallinnan kohteeksemme?

Ensimmäinen syy on helppous. Syksy on ollut äärettömän kiireinen, eikä sopivaa aikaa reissuun ole tuntunut löytyvän. Siksi ajatus vaikkapa etelänloman suunnittelusta muutamaa kuukautta ennen lähtöä oli mahdoton. Tallinnan matkan varasimme viikkoa ennen lähtöä, lähempänäkin olisi vielä voinut onnistua. Viiden lapsen ja tavaroiden roudailu kentällä ja hotellikuljetuksissa jne. ei myöskään puhutellut. Kotoa pakattiin kaikki tavarat autoon ja hotellilla purettiin.

Toinen syy oli syysväsymys. Tallinnaan ei tarvinnut kantaa mukana uikkareita ja kesävaatteita, uimaleluja jne. Kaiken tarvittavan sai pakattua mukaan kodin arkivaatteista ja varusteista. Eikä maastakaan tarvinnut ottaa etukäteen selvää, kun kohde oli ennestään tuttu, ainut ajatus oli että kaupungista olisi otettava jotain uutta irti. Vähän niinkuin olisi lähtenyt kotimaan matkalle, mutta ulkomaille.

Kolmas oli myös jonkinlainen ilmastoahdistus. Jollakin tavalla lentomatkailu ei tänä syksynä maistunut. Lähempääkin voi löytää elämyksiä.

Neljäs syy oli lapset. Eihän siitä kaupungista ihan samaan malliin ota asioita irti kun on mukana 2 vuotias ja 3 vuotias. Ainakin nuo historialliset ja kulttuurielämykset pitää suunnitella siten että lapsetkin niitä jaksavat. Toki ne ovat myös asioita, joita haluamme lapsillemme esitellä, mutta samaan aikaan otamme huomioon lasten jaksamisen ja sen että tämä on loma heillekin. Tallinna tuntui kohteena sopivalta, sillä Keski-Euroopan kohteissa olisi ollut itselle eri tavalla museioita ja kohteita nähtäväksi. Koska Tallinnassa oli käyty monesti ennenkin, ei meillä aikuisilla ollut pakottavaa tarvetta poiketa omiin kohteisiimme.

Millaisia muistoja lomalta jäi? Keskimmäinen kysyy vähintään kerran viikossa (nyt kun lomasta on useampi kuukausi aikaa), että milloin me mennään taas siihen samaan hotelliin ja sinne missä oli se sukellusvene (Lennusadam) ja sinne missä se pukki kiipeää narua (joulukoriste lähes jokaisen matkamuistoputiikin ovella). Kun esikoiselta kysyttiin mikä reissussa oli parasta, vastaus kuului “Se kun äiti ja isä ei tehnyt töitä.”