Kaks Kokka ravintola Tallinnassa
Tallinna, jos mikä, on kaupunki, jossa kannattaa kokeilla ulkoruokintaa. Rimissä voi sitten käydä ostamassa eväitä retkille tai laivaan. Paras katu ravintolavierailuille on Rataskaevu. Tällä kertaa se tuntui olevan turhan pitkän kävelyn päässä hotellistani. Lisäksi minulla oli kai vieroitusoireita MasterChef Australiasta, koska päädyinkin vähän hienostuneemman kuuloisen ravintolan valintaan. Kaks Kokka. Mielenkiintoista oli, että minä sekä petyin, että positiivisesti yllätyin. Tästä ravintola-arvostelusta olisi niin voinut tulla täysin erilainen käyttäen jompaakumpaa näkökulmaa. Taidan kuitenkin kertoa ne molemmat.
Kaks Kokka on Mere puiesteellä.
Kaks Kokka on Mere puiesteellä. Sisään astuessani huomio kiinnittyi vaaleaan sisustukseen ja lasipurnukkarivistöihin hyllyillä ja baaritiskillä. Modernia, hillittyä, mutta myös pientä hassuttelua. Istuuduin ja tarjoilija toi listan sekä eestiksi että englanniksi. Kumpikaan ei selventänyt täydellisesti, mistä annoksissa oli kyse. Pääruuaksi päätin heti ottaa karitsaa, koska tunnistin sen hyvin menusta. Alkuruuan suhteen minut valtasi seikkailunhalu. Silmäni hakeutuivat annokseen, jonka jokainen sana oli minulle outo (prawns, avocado cream, fennel, root chips, sprouts). Kaivoin kännykän eteeni ja googletin kuvahaulla nuo sanat. Varsinkin ”root” tuotti aika hilpeitä kuvia. Sitten totesin, että kokeillaan miltä se näyttää lautasella.
Sisään astuessani huomio kiinnittyi vaaleaan sisustukseen ja lasipurnukkarivistöihin hyllyillä ja baaritiskillä. Modernia, hillittyä, mutta myös pientä hassuttelua.
Tarjoilija oli minusta varsin hidas ja turhan vakava, mutta asiallinen. Alkupalaleivät tuotiin pöytään ja levite oli avokadotahnaa. Tahna on kyllä vähän huono nimi, koska se muistutti lähinnä kermaa. Ensimmäinen pettymys. Sitten tuotiin tilaamani alkupala. Ensivaikutelma oli varsin vihreä. Maistoin ensimmäiseksi rapua, enkä voinut muistaa milloin olisin aiemmin saanut niin hyvin kypsennettyä. Juurisipsitkin olivat hyviä. Salaattipuoli menetteli, mutta avokadokermaa en vain kerta kaikkiaan käsittänyt. Toinen pettymys. Kokilta varmaan kömmähdys – annos, joka yritti hieman liikaa.
Silmäni hakeutuivat annokseen, jonka jokainen sana oli minulle outo (prawns, avocado cream, fennel, root chips, sprouts)
Sitten tuli pääruoka. Kun se vasta leijaili tarjoilijan kädessä minua kohti, tiesin jo onneni kääntyneen. Voisi sanoa, että rakkautta ensi silmäyksellä. Annos oli kaunis ja tuoksui ihanalta. Suussa sulavaa lammasta, punajuurta, porkkanaa, herkkusieniä, perunamuussia, punaviinikastiketta ja tomaatteja. Syksyn lohturuokaa. Jokainen komponentti sopi kaikkien muiden kanssa. Jokainen komponentti oli keskivertoa paremmin laitettu. Mutta karitsa oli ihan huippua, uskomattoman sileää, pehmeää ja täynnä makua. Se oli niin kaukana siitä kuivasta ja riistaisesta lampaasta, jota rosmariinin kera tarjotaan pääsiäisenä. Mitä ihmeen taikatemppuja kokit tekevät lihalle? Kyllä minäkin olen yrittänyt ottaa broilerinkoipia hiukan pakkauksen ohjeistusta aikaisemmin uunista pois, koska kyllähän ”se jälkikypsyy vielä” ja ”lihan täytyy levähtää”. Lopputulos: en ole ainakaan kärsinyt kuivasta kanasta, siinä kaikki.
Annos oli kaunis ja tuoksui ihanalta. Suussa sulavaa lammasta, punajuurta, porkkanaa, herkkusieniä, perunamuussia, punaviinikastiketta ja tomaatteja.
Oikeastaan voisi sanoa myös, että on tavallisia ruuanlaittajia ja rohkeita ruuanlaittajia. Kaksi kokkia ravintolassa Kaks Kokka kuuluvat jälkimmäisiin ja he tarvitsevat ruokailijoita, jotka uskaltavat kokeilla jotain uutta.
No, on olemassa hyviä ruuanlaittajia ja hyviä ruokailijoita. Ilomielin kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Oikeastaan voisi sanoa myös, että on tavallisia ruuanlaittajia ja rohkeita ruuanlaittajia. Kaksi kokkia ravintolassa Kaks Kokka kuuluvat jälkimmäisiin ja he tarvitsevat ruokailijoita, jotka uskaltavat kokeilla jotain uutta. Siinä voi pettyä, mutta yhtä hyvin myös yllättyä. Minä petyin kahdesti. Toisaalta pääruoka oli oikea aarre, jonka vuoksi kyllä palaisin.
