Boheemia Tukholmaa – SoFo

Tukholma. Aikaa 6 tuntia. Suunnitelmat 0 %. Ajankäytön tehokkuusvaatimus 100 %. Näin visaisen pähkinän edessä turvauduin internetin tarjoamiin vinkkeihin. En voi sanoa vierailleeni Tukholmassa kovin paljon sitten lapsuusvuosien, mutta Djurgårdenin jätin silti kohdelistalta pois. Kuulin sen sijaan nousussa olevasta trendikkäästä SoFo-alueesta (South of Folkungsgatan). Valitsin sen. Laivan info-tiskiltä sain ostettua metroliput etukäteen ja suulliset ohjeet kartan kera. Minun tarvitsi vain kävellä satamasta Gärdet-asemalle ja sieltä metrolla Slusseniin, joka on heti Gamla Stanin jälkeen. Siitä kävelin sitten boheemin tukholmalaisuuden kattilaan.

Aloitin Folkungsgatanilta ja kävelin siitä etelään siksakkia, kunnes löytäisin tutun kaupan, josta olin lukenut etukäteen tai kaupan, joka näyttää muuten vain kivalta. Ensimmäisenä silmiin osui Beyond, mutta se oli vielä kiinni. Oli vartti aikaa kello yhteentoista. Vieressä oli Söder’s Cafe, joten päätin mennä ns. toiselle aamiaiselle. Tilasin näyteikkunassa mainostettua vohvelia ja istahdin odottamaan sitä. Useampikin kävijä tuntui olevan take-away -aamiaisten perässä. Minä kyllä olin tyytyväinen saadessani syödä herkullista ja hienosti koristeltua vohvelia kera mansikka- ja suklaakastikkeen, sekä kerman. Se pelasti koko aamupäivän, eikä hytistyttävä kevättalvi-ilma tuntunut enää niin pahalta.

Ja kauppakin kerkesi aueta. Menin siis katsomaan, millaisia kierrätysvaatteita on tarjolla. Ja olihan sitä. Valikoimaa oli monta vuosikymmentä taaksepäin. Vallitsevin muoti toi mieleen Abban menestysvuodet. Mitään ns. ajatonta en oikeastaan löytänyt, ja nekin jotka olivat edes sinnepäin, maksoivat 300 kruunua. Mutta vaatetankoja oli hauska selailla kuin vanhoja muotilehtiä.

Kävellessäni alueella totesin kylläkin, että moni näyttää käyneen joissakin SoFon monista kirppis/vintageliikkeissä. Sen verran näkyi jännittäviä vaateyhdistelmiä niin väritykseltään, materiaaliltaan kuin tyyliltäänkin. Kaupoista on pakko mainita Tjallamalla (nuorten suunnittelijalupauksien vaatteita), Stadmission (hieman tasokkaampi kirppis), Coktail (söpön outo krääsäliike) ja Colors of Africa (yksi kivoimmista alueen monista etnisistä kaupoista). Huom. suurin osa pikkukaupoista aukeavat vasta kahdeltatoista, hieman isommat yhdeltätoista tai jopa kymmeneltä.

SoFo ei ole varsinaista shoppailualuetta, siitä kieli jo ihmisten vähäisyys kaduilla. Tarjonnan rikkaus näyttäytyy lähinnä erikoistumisellaan. Etnisiä kauppoja löytyy. Lisäksi näin useita ympäristö- tai terveysmyönteisiin tuotteisiin keskittyviä putiikkeja. Sisustusliikkeissä oli uudenlaisella designilla toteutettuja huonekaluja. Yksi kauppa oli varastanut minun ideani kamerajalustan yhdistämisestä lamppuun, mutta en lähtenyt kuitenkaan tekijänoikeuksia peräämään. Ja hei! Kyllähän niitä toimistojakin löytyy katutasolta. Ei siinä mitään, mutta silmiin pisti kyllä, että perinteinen avokonttoriajattelu on näköjään viety täällä seuraavalle tasolle, näyteikkunakonttoriksi.  Cafe String on yksi esimerkki näiden yhdistelmistä, sillä se on paitsi kahvila, myös kirppis, jossa kaikki näkyvillä oleva tavara tuoleista tauluihin on myytävänä ja jossa ruokailla voi paitsi vanhoilla sohvilla kahvilasalissa, myös näyteikkunalavalla.

Mutta paras paikka ihmisten tarkkailuun oli mielestäni Louie Louie. En taida edes osata kuvailla niitä kaikkia ihmistyyppejä, joita näin. Tarjoilija esimerkiksi oli kauttaaltaan tatuoitu, vain kasvot jätettiin lävistyksien koristelemaksi. Yhdellä keski-ikäisellä miehellä oli muuten normaalit vaatteet, mutta valtava putkihuivi hukutti puolet ylävartalosta. Tallikengät, mustat farkut ja tweedtakki puolestaan näkyi olevan hyvä asuyhdistelmä teinipojallekin.

Kun sain tarpeekseni SoFoa, kävelin hiljakseen takaisin Slussenille Söderhallarnan ja Götgatanin kautta. Siellä on kauppahalli, josta saa myös lounaita. Katutasolla ja kerrosta alempana on myös paljon erilaisia ravintoloita. Tarjontaa on italialaista, aasialaista, libanonilaista, vegetaristista jne. keittiötä. Ja jos Tiimarista on vieroitusoireita, sitä voi paikata Nordins Paper nimisessä kaupassa, josta saa aivan ihania kortteja, askartelutavaraa ja toimistotarvikkeita. Söderhallarnasta jatkoin suoraan metrolle Götgatania pitkin. Tällä, autoilulta osin hiljennetyllä kadulla näki paljon enemmän eri-ikäisiä ruotsalaisia. Syynä tietenkin hyvät kaupat, joista osa oli kansainvälisiä ketjuliikkeitä.

Päiväni oli viimeistelty sillä, että ohitseni juoksi ensin varas harmaan muovikassin kanssa, sitten tarjoilijamies hämmentyneenä puolijuoksua ja lopuksi ruotsalaisnainen itkua tirauttaen.